Sain tänään postissa Annilta teevaihtopaketin.

Ihania paketteja vihreää ja valkoista teetä, rooibosta ja yrttiteetä. Kokeilin ensimmäiseksi Annin suosikkia jasmiiniteetä. Ihanan pehmeää ja täyteläistä.

Annin ehdotettua blogissaan teevaihtoa halusin heti osallistua. Juon teetä useita kuppeja päivässä ja uudet maut ovat kiinnostavia. Pussiteet otan mukaan töihin, sillä siellä juon aina pussiteetä. Irtoteestä on mukava nautiskella kotona. KIITOS ANNI!

Pidän astioista, mutta etenkin käsintehdystä keramiikasta. Lähes kaikki teekupimme (ja kaikki suosikit) ovat käsintehtyjä. Viime kesän matkalta Liettuan Klaipedaan toin tuliaisiksi kotiin keraamisen teesiivilänalustan. Luulen, että se on alunperin tehty tuhkakupiksi, mutta eihän noin kaunista astiaa voisi sellaiseen käyttää. Eikä meillä kyllä ole tarvettakaan, kun emme polta.

Edit: Löysin kiinnostavan blogin luonnonhiivoilla leipomisesta.

Mä tykkään leivästä. Ikävä kyllä kaupan leipävalikoima on suppea. Niitä iänikuisia ruispaloja jne. Syön ehkä mielummin ruisleipää, mutta vaalealeipäkin maistuu. Leivon aika usein kotona leipää. En kuitenkaan ole juurikaan bloggaillut aiheesta, sillä leivät eivät ole kovin kummoisia. Siis ihan ok, muttei järisytä mun maailmaa (no harvoinpa ne ruuatkaan, joita teen...). Tuoreina maistuvat hyviltä, mutta parin päivän kuluttua leipä on aika syömäkelvotonta. Maistuu hiivaiselta ja on kovaa sekä kuivaa. Olen kokeillut erilaisia reseptejä, juureen leipomista jne. Ainoa todella erilainen leipä oli saksalainen hapatettu.

Nyt löysin kuitenkin kirjastosta kiinnostavan leivontakirjan Leipää monella tavalla, jonka on kirjoittanut Richard Bertinet. Luin kirjan ja olin aivan haltioitunut. Sitten mies rupesi lukemaan kirjaa ja jumiutui siihen. Ja sitten oli pakko kokeilla ensimmäistä reseptiä. Ja tilata kirja itselle.

Koko leivonta tehdään, jokseenkin eritavalla, kuin mulle on opetettu. Ensin punnitaan jauhot, niihin hierotaan pieni määrä hiivaa, sitten lisätään suola ja lopuksi huoneenlämpöinen vesi. Taikinaa ei vaivata, vaan työstetään. Sitten sitä lepuutetaan ja leivotaan hellävaroen. Lopuksi paistetaan kuumassa uunissa kiven päällä (tai ihan vaan puu-uunissa).

Teimme Fougasseja, jotka tuossa ylemmässä kuvassa kellottelevat leipälapiolla ennen uuniin laittoa (käytin sähköuunia). Aikaimoista välineurheilua kyllä. Tarvitaan vaaka (meillä varmaan 50-luvulta), leipälapio ja kivi pastamiseen ( taisi olla joku lattiaan tarkoitettu, mutta aito kivilevy). En laita ohjetta tänne. Se on periaatteessa helppo, mutta työstämisvaihe vaatii kyllä kirjan kuvallisen selostuksen.

Valmiinakin nuo näyttävät hauskoilta, ei tosin yhtä houkuttelevilta, kuin kirjan kuvassa. Leipä on hyvää, mutta ei vieläkään täydellistä. Pitää treenailla lisää. Toivoisin, että leivän rakenne olisi kimmoisa ja kuohkea. Kuoren pitäisi olla rapea. Nyt ollaan jo lähempänä niitä, kuin koskaan aikaisemmin. Jatkamme kokeiluja.

Kun aloitin tämän blogin pitämisen sanoin, että kirjoitan täällä ruuasta ja muusta mun elämässä. Toistaiseksi olen kirjoittanut lähinnä ruuasta. Ehkäpä siihen tulee muutos, sillä löysin tänään inspiroivan blogin Inspire Me Thursday.

Joskus vuosia sitten piirsin ja maalasin paljon. Sittemmin se on jäänyt pakollisiin synttärikortteihin, mutta olen kaivannut sitä kovasti. Yritin ilmoittautua työväenopiston piirrustuskurssille syksyllä, mutta osallistujia ei ollut tarpeeksi, eikä kurssia järjestetty. Tarvitsen aiheen josta piirtää. Nyt saan uuden aiheen joka torstai. Kaikkia en varmaankaan toteuta, enkä ainakaan torstaisin. Aina on viikko aikaa tuottaa oma taideteos. hah. Tuntuu hassulta kirjoittaa taideteos. Taidot ovat niin ruosteessa, että tuskin tuotokseni kovasti taidetta muistuttavat. Mutta tässä siis ensimmäinen.

Teemana oli kahvitauko. En tykkää kahvista, mutta rooibostelen sitäkin useammin.
This weeks topic was coffee break. I don't drink coffee but I love rooibos.

Ja koska tämä on myös ruokablogi päätin kirjoittaa myös rooiboksesta.

Löysin rooiboksen joskus vuosia sitten Ruohonjuuresta, muistaakseni se oli silloin nimellä Masaitee. Ostin paketin ja join aina silloin tällöin, mutta vielä en jäänyt koukkuun. Luettuani Aleksander McCall Smithin kirjan Naisten etsivätoimisto nro. 1 palasin rooibospurkilleni. Ja siitä alkoi minun intohimoinen suhteeni rooibokseen, joka on jatkunut jo nelisen vuotta. Juon sitä päivittäin, yleensä useita kuppeja päivässä. Suosikkejani ovat maustetut rooibokset, joihin on lisätty vaniljaa tms. makeaa makua. Ylivoimainen ykkönen on Forsmanin Aavikkokerma. Forsmanin sivuilla myös kiinnostava video rooibosin viljelystä. Ymm. tästähän tuli Forsmanin mainos.

Rooibos (Aspalathus linearis) valmistetaan Etelä-Afrikkalaisen punapensaan lehdistä fermentoimalla. Punapensas kuuluu hernekasveihin. Pensaan lehdet ovat neulasmaiset ja se kukkii keltaisin kukin keväällä. Rooibosta on käytetty Etelä-Afrikassa satoja vuosia. Vuonna 1772 ruotsalainen kasvitutkija Carl Thunberg kuvasi ja nimesi lajin huomattuaan afrikkalaisten käyttävän sitä teenä. Hän myös levitti tietoa kasvista eurooppaan. Kasvia viljellään vain Cederbergin vuoriston alueella Etelä-Afrikassa, eikä sitä ole onnistuttu kasvattamaan missään muualla maailmassa.

(valokuva netistä)

 

Rooibos sisältää paljon antioksidantteja, mutta ei lainkaan tanniinia tai kofeiinia. Rooiboksella sanotaan olevan myönteisiä vaikutuksia hermostuneisuuteen, allergioihin ja ruuansulatusongelmiin. Etelä-Afrikassa rooibosta käytetään myös koliikin, astman ja aknen hoitoon.

 

Makua kuvataan makeahkoksi ja hieman pähkinämäiseksi. Juomaa voi hauduttaa pitkään ilman, että siitä tulee kitkerän makuista.

Kesäaikaan syön mielelläni salaattia, tomaattia, kurkkua, paprikaa jne. Välillä ne suorastaan himottavat. Talvella taas tökkivät. Salaatit ovat aneemisia ja lotkahtavat heti kotona, tomaatit näyttävät kummallisen läpikuultavilta ja kurkutkin ovat usein kellertäviä. Talvellakin pitäisi silti syödä salaattia. Ideat vain loppuvat kesken. Tein tänään kaalisalaattia soijajugurtilla ja sinapilla höystettynä.

Laitoin myös itusia tulemaan. Mä olen vaan vähän nirso niiden suhteen. Tykkään oikeataan vaan sinimailasesta ja auringonkukan versoista. Linssejäkin syön, mutta mungpavut tökkivät jo aikalailla.

Salaattina voi syödä myös juuresraasteita, mutta mitä muuta?

Salaatin kanssa meillä syötiin Vegonomico kirjasta Chickpea cutletteja, joiden ohje on ollut mm. Ketunleipää blogissa suomeksi.

Lihaisan oloisia, kuten ohjeessa luvattiinkin. En laittanut kutletteihin (kuulostaa hauskemmalta kuin kotletit) sitruunankuorta enkä salviaa. Niitä nyt ei sattunut olemaan. Tuo ohjeen timajami maistui mukavasti ja oikeastaan tykkäsin siitä, että sen maku pääsi esille.

Sain tänään kaupassa vision vegaanisesta rahkasta. Olen kokeillut aikaisemminkin tehdä vastaavaa, mutta se(kään) ei ole aivan onnistunut. Ei aivan onnistunut tämäkään - hyvää kyllä tuli, mutta ei tarpeeksi rahkaista. Suurin ongelma oli lopputuloksen löysyys. Mieskin söi miellään, tosin väitti jugurttiherkuksi.

1 prk maustamatonta soijajugurttia (Alpro)
1 prk vatkautuvaa kaura vaniljakastiketta (Go green)
5 dl pakastemarjoja (mä käytin mansikoita ja mustikoita)

Laita soijajugurtti valumaan. Valutuksessa käytän siivilää, jonka sisällä on harsokangasta. Tiedän joidenkin käyttävän kahvinsuodatinta samaan tarkoitukseen. Sekoittele jugurttia valutuksen aikana, niin nestettä irtoaa mahdollisimman paljon ( n. 1 dl) . Laita kauravaniljakastike kulhoon ja vispaa sähkövatkaimella. Lisää valutettu jugurtti joukkoon ja vispaa lisää. Sulata pakastemarjoja hieman ja sekoita ne joukkoon.

Lopputulos oli hyvä, mutta liian löysä. Olisin halunnut kauravispikermaa, mutta sitä ei enää saanut ko. kaupasta. Ostin vaniljakastikeen, vaikken siitä kovasti pidäkään. Maku on musta liian teollinen. Maku ei haitannut tässä yhtään, sillä jugurtin happamuus ja marjojen raikkaus peitti pahimmat vivahteet. Sokeria tai vaniljaa ei tarvinnut lisätä vaniljakastikkeen makeuden vuoksi. En tiedä muistanko väärin, mutta musta tää vaniljakastike oli aikaisemmin paksumpaa. Nyt se oli tosi löysää, ihan ruokakerman paksuista. Muistelen joskus levittäneeni sitä kakun täytteeksi vispaamatta. Nyt se olisi sopinut kakun kostutukseen. Rahkamaisempi koostumus voisi onnistua, jos vaniljakastike olisi paksumpaa. En tiedä oliko tää vaan jotain huonoa erää vai onko reseptiä muutettu vai tekeekö muistini tepposet.