Ihania paketteja vihreää ja valkoista teetä, rooibosta ja yrttiteetä. Kokeilin ensimmäiseksi Annin suosikkia jasmiiniteetä. Ihanan pehmeää ja täyteläistä.

Annin ehdotettua blogissaan teevaihtoa halusin heti osallistua. Juon teetä useita kuppeja päivässä ja uudet maut ovat kiinnostavia. Pussiteet otan mukaan töihin, sillä siellä juon aina pussiteetä. Irtoteestä on mukava nautiskella kotona. KIITOS ANNI!

Pidän astioista, mutta etenkin käsintehdystä keramiikasta. Lähes kaikki teekupimme (ja kaikki suosikit) ovat käsintehtyjä. Viime kesän matkalta Liettuan Klaipedaan toin tuliaisiksi kotiin keraamisen teesiivilänalustan. Luulen, että se on alunperin tehty tuhkakupiksi, mutta eihän noin kaunista astiaa voisi sellaiseen käyttää. Eikä meillä kyllä ole tarvettakaan, kun emme polta.

Mä tykkään leivästä. Ikävä kyllä kaupan leipävalikoima on suppea. Niitä iänikuisia ruispaloja jne. Syön ehkä mielummin ruisleipää, mutta vaalealeipäkin maistuu. Leivon aika usein kotona leipää. En kuitenkaan ole juurikaan bloggaillut aiheesta, sillä leivät eivät ole kovin kummoisia. Siis ihan ok, muttei järisytä mun maailmaa (no harvoinpa ne ruuatkaan, joita teen...). Tuoreina maistuvat hyviltä, mutta parin päivän kuluttua leipä on aika syömäkelvotonta. Maistuu hiivaiselta ja on kovaa sekä kuivaa. Olen kokeillut erilaisia reseptejä, juureen leipomista jne. Ainoa todella erilainen leipä oli saksalainen hapatettu.

Nyt löysin kuitenkin kirjastosta kiinnostavan leivontakirjan Leipää monella tavalla, jonka on kirjoittanut Richard Bertinet. Luin kirjan ja olin aivan haltioitunut. Sitten mies rupesi lukemaan kirjaa ja jumiutui siihen. Ja sitten oli pakko kokeilla ensimmäistä reseptiä. Ja tilata kirja itselle.

Koko leivonta tehdään, jokseenkin eritavalla, kuin mulle on opetettu. Ensin punnitaan jauhot, niihin hierotaan pieni määrä hiivaa, sitten lisätään suola ja lopuksi huoneenlämpöinen vesi. Taikinaa ei vaivata, vaan työstetään. Sitten sitä lepuutetaan ja leivotaan hellävaroen. Lopuksi paistetaan kuumassa uunissa kiven päällä (tai ihan vaan puu-uunissa).

Teimme Fougasseja, jotka tuossa ylemmässä kuvassa kellottelevat leipälapiolla ennen uuniin laittoa (käytin sähköuunia). Aikaimoista välineurheilua kyllä. Tarvitaan vaaka (meillä varmaan 50-luvulta), leipälapio ja kivi pastamiseen ( taisi olla joku lattiaan tarkoitettu, mutta aito kivilevy). En laita ohjetta tänne. Se on periaatteessa helppo, mutta työstämisvaihe vaatii kyllä kirjan kuvallisen selostuksen.

Valmiinakin nuo näyttävät hauskoilta, ei tosin yhtä houkuttelevilta, kuin kirjan kuvassa. Leipä on hyvää, mutta ei vieläkään täydellistä. Pitää treenailla lisää. Toivoisin, että leivän rakenne olisi kimmoisa ja kuohkea. Kuoren pitäisi olla rapea. Nyt ollaan jo lähempänä niitä, kuin koskaan aikaisemmin. Jatkamme kokeiluja.

Joskus vuosia sitten piirsin ja maalasin paljon. Sittemmin se on jäänyt pakollisiin synttärikortteihin, mutta olen kaivannut sitä kovasti. Yritin ilmoittautua työväenopiston piirrustuskurssille syksyllä, mutta osallistujia ei ollut tarpeeksi, eikä kurssia järjestetty. Tarvitsen aiheen josta piirtää. Nyt saan uuden aiheen joka torstai. Kaikkia en varmaankaan toteuta, enkä ainakaan torstaisin. Aina on viikko aikaa tuottaa oma taideteos. hah. Tuntuu hassulta kirjoittaa taideteos. Taidot ovat niin ruosteessa, että tuskin tuotokseni kovasti taidetta muistuttavat. Mutta tässä siis ensimmäinen.

Teemana oli kahvitauko. En tykkää kahvista, mutta rooibostelen sitäkin useammin.
This weeks topic was coffee break. I don't drink coffee but I love rooibos.

Ja koska tämä on myös ruokablogi päätin kirjoittaa myös rooiboksesta.

Löysin rooiboksen joskus vuosia sitten Ruohonjuuresta, muistaakseni se oli silloin nimellä Masaitee. Ostin paketin ja join aina silloin tällöin, mutta vielä en jäänyt koukkuun. Luettuani Aleksander McCall Smithin kirjan Naisten etsivätoimisto nro. 1 palasin rooibospurkilleni. Ja siitä alkoi minun intohimoinen suhteeni rooibokseen, joka on jatkunut jo nelisen vuotta. Juon sitä päivittäin, yleensä useita kuppeja päivässä. Suosikkejani ovat maustetut rooibokset, joihin on lisätty vaniljaa tms. makeaa makua. Ylivoimainen ykkönen on Forsmanin Aavikkokerma. Forsmanin sivuilla myös kiinnostava video rooibosin viljelystä. Ymm. tästähän tuli Forsmanin mainos.

Rooibos (Aspalathus linearis) valmistetaan Etelä-Afrikkalaisen punapensaan lehdistä fermentoimalla. Punapensas kuuluu hernekasveihin. Pensaan lehdet ovat neulasmaiset ja se kukkii keltaisin kukin keväällä. Rooibosta on käytetty Etelä-Afrikassa satoja vuosia. Vuonna 1772 ruotsalainen kasvitutkija Carl Thunberg kuvasi ja nimesi lajin huomattuaan afrikkalaisten käyttävän sitä teenä. Hän myös levitti tietoa kasvista eurooppaan. Kasvia viljellään vain Cederbergin vuoriston alueella Etelä-Afrikassa, eikä sitä ole onnistuttu kasvattamaan missään muualla maailmassa.

(valokuva netistä)

Rooibos sisältää paljon antioksidantteja, mutta ei lainkaan tanniinia tai kofeiinia. Rooiboksella sanotaan olevan myönteisiä vaikutuksia hermostuneisuuteen, allergioihin ja ruuansulatusongelmiin. Etelä-Afrikassa rooibosta käytetään myös koliikin, astman ja aknen hoitoon.

Makua kuvataan makeahkoksi ja hieman pähkinämäiseksi. Juomaa voi hauduttaa pitkään ilman, että siitä tulee kitkerän makuista.

Laitoin myös itusia tulemaan. Mä olen vaan vähän nirso niiden suhteen. Tykkään oikeataan vaan sinimailasesta ja auringonkukan versoista. Linssejäkin syön, mutta mungpavut tökkivät jo aikalailla.

Salaattina voi syödä myös juuresraasteita, mutta mitä muuta?

Salaatin kanssa meillä syötiin Vegonomico kirjasta Chickpea cutletteja, joiden ohje on ollut mm. Ketunleipää blogissa suomeksi.

Lihaisan oloisia, kuten ohjeessa luvattiinkin. En laittanut kutletteihin (kuulostaa hauskemmalta kuin kotletit) sitruunankuorta enkä salviaa. Niitä nyt ei sattunut olemaan. Tuo ohjeen timajami maistui mukavasti ja oikeastaan tykkäsin siitä, että sen maku pääsi esille.

Sain tänään kaupassa vision vegaanisesta rahkasta. Olen kokeillut aikaisemminkin tehdä vastaavaa, mutta se(kään) ei ole aivan onnistunut. Ei aivan onnistunut tämäkään - hyvää kyllä tuli, mutta ei tarpeeksi rahkaista. Suurin ongelma oli lopputuloksen löysyys. Mieskin söi miellään, tosin väitti jugurttiherkuksi.

1 prk maustamatonta soijajugurttia (Alpro)
1 prk vatkautuvaa kaura vaniljakastiketta (Go green)
5 dl pakastemarjoja (mä käytin mansikoita ja mustikoita)

Laita soijajugurtti valumaan. Valutuksessa käytän siivilää, jonka sisällä on harsokangasta. Tiedän joidenkin käyttävän kahvinsuodatinta samaan tarkoitukseen. Sekoittele jugurttia valutuksen aikana, niin nestettä irtoaa mahdollisimman paljon ( n. 1 dl) . Laita kauravaniljakastike kulhoon ja vispaa sähkövatkaimella. Lisää valutettu jugurtti joukkoon ja vispaa lisää. Sulata pakastemarjoja hieman ja sekoita ne joukkoon.

Lopputulos oli hyvä, mutta liian löysä. Olisin halunnut kauravispikermaa, mutta sitä ei enää saanut ko. kaupasta. Ostin vaniljakastikeen, vaikken siitä kovasti pidäkään. Maku on musta liian teollinen. Maku ei haitannut tässä yhtään, sillä jugurtin happamuus ja marjojen raikkaus peitti pahimmat vivahteet. Sokeria tai vaniljaa ei tarvinnut lisätä vaniljakastikkeen makeuden vuoksi. En tiedä muistanko väärin, mutta musta tää vaniljakastike oli aikaisemmin paksumpaa. Nyt se oli tosi löysää, ihan ruokakerman paksuista. Muistelen joskus levittäneeni sitä kakun täytteeksi vispaamatta. Nyt se olisi sopinut kakun kostutukseen. Rahkamaisempi koostumus voisi onnistua, jos vaniljakastike olisi paksumpaa. En tiedä oliko tää vaan jotain huonoa erää vai onko reseptiä muutettu vai tekeekö muistini tepposet.

Täyte:

3 dl soijarouhetta (likoomaan veteen)
1 sipuli pilkottuna
2 valkosipulinkynttä pilkottuna
2 rkl oliiviöljyä
1 ps pakaste pinaattia
1 prk tomaattimurskaa
2 tl kuivattua oreganoa
yrttisuolaa

Kastike:

80 g vegaanista margariinia
1 dl vehnäjauhoja (sekoitettuna n. 3 dl vettä)
1 l maustamatonta soijamaitoa
1 tl yrttisuolaa
rouhittua mustapippuria

Täysjyvä lasagnelevyjä

Valmistus:

Kuullota ensin sipuleita oliiviöljyssä pannulla. Lisää joukkoon pinaatti ja anna sulaa. Lisää joukkoon loput kastikeaineksi. Anna kypsyä kun teet kastikkeen. Laita margariini sulamaan kattilaan (rasvaa tulee paljon, mutta se parantaa makua). Lisää joukkoon soijamaito. Kun maito on kuumaa vispaa joukkoon veteen sekoitettu vehnäjauho ja mausteet. Anna kiehua hetki, kunnes kastike on saostunut. Mausta. Varo polttamasta kastiketta pohjaan, vispaa sitä melkein koko hellalla olon ajan.

Laita uunivuokaan ensin pohjalle täytettä, sen päälle kastiketta ja sitten lasagnelevyjä ja toista 2-3 kertaa, kunnes vuokaon täynnä ja ainekset loppu. Ihan viimeiseksi kerrokseksi lasagnelevyjen päälle tulee vielä reilusti kastiketta.

Lasagnesta tuli hyvää, ei maailman parasta. Mutta pinaattia ei kyllä huomannut joukossa olevankaan. Pinaattilasagnen reseptiä pitänee kehitellä itse.

1 sipuli
1/2 pakettia savutofua kuutioituna
1/2 pienestä parsakaalista pilkottuna
täysjyväspagettia
suppilovahveroita hienonnettuna
kaurakermaa
öljyä paistamiseen
soijakastiketta
kasvisliemijauhetta
vettä n. 1 l

Paista suppilovahveroita ensin kattilassa, kun neste on haihtunut ja lisää pilkottu sipuli sekä öljyä. Kuullota muutama minuutti. Lisää joukkoon tofu kuutiot ja loraus soijakastiketta. Kun soijakastike on imeytynyt ja haihtunut pois lisää parsakaalipalat. Paista hetki. Lisää vesi, kasvisliemi ja spagetit. Keitä 10 min, kunnes spagetit ovat kypsiä. Lisää kaurakermaa reilu loraus. Tarjoile ja herkuttele.

Asumme vanhassa talossa, jonka hengen olemme halunneet säilyttää, kuitenkaan tekemättä kodista museota. Keittiö on mielestäni ihan meidän näköinen. Mieheni, joka on puuseppä on tehnyt kaikki keittiön kalusteet lipastoa (jonka päällä on keittokirjat, kuva 3) ja tuoleja lukuunottamatta. Tuolit ovat vanhoja. Kaksi niistä on löytynyt mummolan liiteristä, kaksi talomme vintiltä, ja minä olen ne entisöinyt miehen avustuksella.

Ja sitten leivän päällysiin. Sini kysyi, mitä laitamme leivän päälle. Tämä onkin monesti ongelmallista. Yritän jatkuvasti löytää ja keksiä uusia reseptejä ja ideoita. Huonosti tuntuu kuitenkin löytyvän. Laitan itse satunnaisesti leivän päälle margariinia, mies laittaa aina ensin margariinia (kuulemma päällisen kiinnitysaineeksi) ja sitten varsinaisen päällisen.

- soijajuustoa joskus(olen tosi nirso: tykkään vain Sheese merkkisestä, jota ostan Helsingissä käydessäni muutaman varastoon. Eniten pidän savustetusta. Miehestä ne maistuu homejuustolta. Cheesly (?), jota täällä saa joistain Prismoista ja Cittareista jne. on musta pahaa.)

- papu- tai linssilevitteitä. Useimmiten hummusta.

- pähkinävoita, tummaa tahinaa (seesaminsiemen tahnaa).

- tartexia, tai Nutanan sandwichcremeä. (Hiivastavalmistettuja hieman maksamakkaraa muistuttavia töhniä, joita täältä saa kohtuullisen hyvin. )

- seitanista itsetehtyä "makkaraa" tai vastaavaa ostotavaraa (Ruohonjuuresta)

- joskus kasviksista tehtyjä tahnoja

-tuoreita kasviksia, suolakurkkua

- tofua marinoituna (marinoin itse, en osta kaupasta) tai savustettuna

-joskus myös hedelmiä (banaania, omenaa, päärynää) tai hilloa

- muistan myös laittaneeni leivän päälle perunasalaattia, majoneesia, kasvispihvejä tai -pyöryköitä.

Aika paljonhan noita aineksia listaan löytyi, kumma ettei ikinä tunnu olevan mitään leivän päälle.

Porkkana-savutofupihvit

6 porkkanaa
0,5 pkt savutofua (n. 135  g)
3 dl korppujauhoja
1 sipuli
suolaa ja pippuria
vettä tarpeen mukaan
öljyä paistamiseen

Raasta porkkana, murenna haarukalla tofu ja pilko sipuli. Paista sipuli öljyssä pannulla. Sekoita kaikki aineet ja lisää vettä hiukan. Anna taikinan turvota (korppujauhot turpoavat). Muotoile pihveiksi käsin ja paista öljyssä pannulla. Hyvää oli ja tuo oksennuksen näköinen aines tuossa päällä oli syksyn toinen sienikastike.

Unkarilaiset soijapyörykät

Tämä resepti on muunnelma Yllin  kyllin-keittokirjan kreikkalaisista soijapyöryköistä.

1 dl korppujauhoja
2,5 dl soijarouhetta
1 rkl kasvisliemijauhetta
1 valkosipulin kynsi pilkottuna
0,25 tl mustapippuria
2,5 dl maustamatonta soijajugurttia
2,5 d vettä
2 kukkurallista rkl ajvaria (paprikatahna)
öljyä paistamiseen

Sekoita kaikki aineet kulhossa. Anna taikinan turvota. Paista pannulla öljyssä.

Nam! Nämä olivat erittäin herkullisia, ehkä parhaita ns. lihapullia, joita olen syönyt. Taikina oli hieman trhan löysää, mutta se saattoi johtua siitä, että mun nesteiden mittaus oli hieman suurpiirteistä. Jos taikina tuntuu tehdessä kovin löysältä kannattaa lisätä hiukan korppujauhoja ja turvottaa taikinaa uudelleen.

Ja sitten vielä leivonnasta. Toin keväällä saksasta tullessani leivänhapatetta (tai mitä se nyt on oikeasti suomeksi, sanakirja ei sano).

Vasta eilen illalla kokeilin. Leipä tehdään pussin ohjeen mukaan kolmessa vaiheessa: ensin sekoitetaan pussin sisältö, jauhoja ja vettä. Nostatetaan 12 tuntia. Lisätään jauhoja ja kuumaa vettä ja nostatetaan 5-7 tuntia. Lopuksi lisätään jauhoja ja suolaa sekä nostatetaan vielä vuoassa 2 tuntia. Sitten paistetaan. Tuli ihan erilaista leipää, kuin mikään aiemmin syömäni. Maistuu hieman happamalta ja toisaalta lehtitaikinalta. Tykkäsin kovasti, ostaisin jos näitä saisi suomesta. Tietääkö joku saako jostain jotain tämän kaltaista?

6 pientä punajuurta tai vastaava määrä isompia keitettynä
2 isoa valkosipulin kynttä
250 g maustamatonta soijajugurttia
suolaa ja pippuria

Kuori ja raasta keitetyt punajuuret. Pilko valkosipuli. Sekoita kaikki aineet.

Ohjeen löysi kirjasta nimeltä Turkkilainen keittiö. Herkullisilla kuvilla kuvitetun kirjan on kirjoittanut Ghillie Basan. Kirja ei ole kasviskeittokirja, mutta sisältää useita herkullisen kuuloisia kasvisruokareseptejä. Kokeilen vielä muitakin.

Aika samanlaista kuin tavallinen punajuurisalaatti, mutta silti erilaista.

Ja punajuurien keitinliemellä värjäsin lankaa.